Valesokkeli on tyypillinen riskirakenne 1970-luvun taloissa.Riskirakenteet tutuksi osa 1: Valesokkeli on riskirakenne, jonka kunto on hyvä selvittää

Valesokkeli puhuttaa edelleen, vaikka kyseinen rakentamistapa onkin jo taakse jäänyttä elämää – ainakin rakentamisen osalta. Valesokkelirakenteita tulee kuitenkin yhä kuntotarkastajan työssä vastaan, sillä se oli suosittu rakenneratkaisu erityisesti 1970-luvulla. Sen kunto on hyvä selvittää varsinkin asuntokaupan yhteydessä.

Sokkeli on osa rakennuksen perustuksia. Sokkeli on tehtävä riittävän korkeaksi, jotta se pitää rakennuksen irti maasta ja kosteudesta. Sen tulee olla myös riittävän syvä, jotta routa ei pääse anturan ja talon alle. Sokkelin ympärillä on myös huolehdittava pintavesien poisjohtamisesta, ettei vesi pääse valumaan rakenteisiin.

Valesokkeli (tunnetaan myös nimellä piilosokkeli) puolestaan on perustustapa, joka näyttää oikealta sokkelilta, mutta ei ole sitä. Mistä oikein on kysymys ja mistä valesokkelin tunnistaa?

1970-luku oli valesokkelin kulta-aikaa

1960-luvulla matalat perustukset pientalorakentamisessa lisääntyivät. Tuolloin omakoti- ja rivitaloissa lattiapinta rakennettiin lähelle maanpintaa ja valesokkelirakenne yleistyi. Sillä tavoiteltiin lattian, seinän ja sokkelin liittymään tiivistä ja lämpöteknisesti hyvää ratkaisua. Jälkikäteen on kuitenkin havaittu, että kyseessä on ollut riskialtis ratkaisu. Valesokkeliratkaisussa ulkoseinän puurunko on nimittäin yleensä lähellä ympäröivän maanpinnan tasoa tai pahimmassa tapauksessa jopa sen alapuolella. Tällaisessa ratkaisussa puurungon alaosat ovat alttiina ulkopuolisen maakosteuden vaikutukselle ja riskinä on puurakenteiden kostuminen; valesokkelirakenne ei tuuletu, ja sen vuoksi siihen kehittyy helposti kosteusvaurio.

Valesokkelia käytettiin 1960-luvulta aina jopa 1990-luvulle asti, minkä jälkeen kyseinen ratkaisu on määritelty riskirakenteeksi. Etenkin 1970-luku oli valesokkelin kulta-aikaa.

Mistä tunnistan valesokkelin?

Asuntokaupan kuntotarkastuksen asianmukaiseen suorittamiseen kuuluu, että arvioidaan aina kohteen rakenneratkaisut ja ajalle tyypilliset riskirakenteet. 1970-luvun taloissa yksi tyypillisistä perustus- ja alapohjarakenteiden riskirakenteista on valesokkeli. 

Ulospäin ei välttämättä näy, että kyseessä on valesokkeli – talon puunrunko on nimittäin verhoiltu esimerkiksi tiilillä, jolloin syntyy vaikutelma, että talolla on betoninen perustus ja talon lattia olisi korkeammalla.

Mistä maallikko voi sitten tietää, onko talossa valesokkeli? Asia selviää yleensä talon piirustuksista, mutta jos niitä ei osaa tulkita, voi valesokkelia epäillä vaikkapa näistä:

  • Lattia on maan tasalla, ja ulko-oven alakarmi menee alemmas kuin perustuksen yläreuna. Ovet ovat ikään kuin keskellä sokkelia.
  • Talossa ei ole ulkoportaita. Aikoinaan pidettiin hyvänä, jos asuntoon pystyi kävelemään suoraan sisään ilman mitään rappusia.

Aina ei siltikään erota, onko kyseessä “oikea” vai valesokkeli. Siksi on hyvä aina kääntyä ammattilaisen puoleen, varsinkin asuntokaupan yhteydessä. Suoritusohjeen KH 90-00394 mukaisessa asuntokaupan kuntotarkastuksessa käydään riskirakenteet läpi, eikä kaupan osapuolille jää epäselvyyttä riskirakenteiden olemassaolosta.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos sadevesien ohjaus on puutteellinen ja salaojat puuttuvat kokonaan. Ne ovat omiaan lisäämään valesokkelin vaurioitumista ja kosteusvaurioita entisestään. Myös maakellarimainen haju voi kertoa ongelmista.

Pelkkä pintapuolinen ja aistinvarainen arviointi tai pintojen kosteuskartoitus pintatunnistimella ei ole riittävä menetelmä riskirakenteen kunnon selvittämiseksi.

Valesokkelin kunto selvitettävä rakennetta avaamalla

Valesokkelirakenne on luokiteltu riskirakenteeksi suoritusohjeessa KH 90-00394 (Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, 2007), jossa on annettu ohjeet kuntotarkastuksen suorittamisesta. Suoritusohjeen mukaan riskirakenteen kunto tulee selvittää rakennetta avaamalla. Pelkkä pintapuolinen ja aistinvarainen arviointi tai pintojen kosteuskartoitus pintatunnistimella ei ole riittävä menetelmä riskirakenteen kunnon selvittämiseksi.

Rakenteen avauksessa tehdään riskialtteimpaan paikkaan 50 x 50 cm:n aukko, jotta rakenteen kuntoa voidaan tarkastella riittävän kattavasti. Rakenteen avauksessa valesokkelin alaohjauspuusta otetaan pala ja tarkastellaan alaohjauspuun alapintaa. Vastaan on tullut useita valesokkelin avauksia, joissa alaohjauspuun yläpinta on hyväkuntoinen mutta alapinnassa on havaittavissa selkeää mikrobikasvustoa/-vauriota. Ammattitaitoinen kuntotarkastaja tarkastelee valesokkelirakenteessa siis muutakin kuin vain alaohjauspuun yläpintaa.

 

Valesokkelin kunto selvitetään rakennetta avaamalla.

 

Toteutuiko riski?

On muistettava, että riskirakenne ei automaattisesti tarkoita ongelmia, eikä valesokkelikohteissa aina ole kosteusvaurioita. Se voi riippua monesta tekijästä. Siksi onkin hyvä aina kysyä ammattilaisen neuvoa ja näkemystä aiheesta.

Turvallisemman ja terveellisemmän asumisen puolesta,

Riikka Lintukangas, LKV, LVV, KiAT
Kuntotarkastaja
Julkinen kaupanvahvistaja
Asiantuntijalausunnot
Energiatodistuksen laatijan pätevyys FISE

Lisää aiheesta: